Syksyisen illan hyisestä viimasta oli
jälleen mukava paeta Ahjon suloiseen lämpöön ottamaan selvää,
mitä tälläkertaa on luvassa. Edellisen taidetta 24/7 pajan saldo
oli aseteltu näytille ympäri nyt huomattavasti tyhjempää salia,
jonka etuosaan oli koottu muutama rivillinen tuoleja. Tänään
saisimme seurata nykytanssiperformanssia.
Tanssi on minulle kuvataidetta
vieraampi taidemuoto, joten aluksi täytyi keskittyä toden teolla
pysyäkseen edes jotenkuten kärryillä ja saadakseen esityksestä
jotain mielekästä irti. Mielenkiintoista oli erityisesti se, kuinka
monenlaisia tunteita keho pystyykään välittämään erilaisilla
liikkeillä. Silmiemme edessä tapahtui huimia metamorfooseja, joissa
pieni ja suljettu liike muuttui lopulta suuriksi ja pehmeiksi
kaariksi. Tanssijat toivat liikkeillä mieleeni graafisia muotoja.
Pehmeitä ja pyöreitä, välillä taas kulmikkaita ja töksähtäviä.
Ympyröitä, neliöitä ja kolmioita.
Tanssi toi mieleeni jonkinlaiset
viittomat. Liikkeillä oli selvästi oma kieli, jolla kerrottiin
tarinoita. Tarinat myös elivät yleisön kanssa. Silloin, kun
meneillään oli hyvin hiljainen kohta, tuntui, kuin yleisö olisi
huomaamattaan pidättänyt hengitystään ollakseen mahdollisimman
hiljaa. Menon käydessä vauhdikkaammaksi sieltä täältä alkoi
taas kuulua asennon kohentamisen ääniä, niiskautuksia ja
kengänpohjien vinkaisuja.
Esityksen jälkeen keskustelutuokiossa
selvisi, että toinen taiteilijoista ei ollut ammattitanssija. Tämä
hämmästytti suuresti, sillä molempien osapuolien liikkeet olivat
luontevia ja tarkoituksenmukaisia, ja kokonaisuus oli hyvin eheä.
Ihana nähdä, kuinka ”tavallinenkin” ihminen voi tehdä tällä
tavalla taidetta kehollaan.
Tämänkertaiseen pajaan liittyvään
pieneen maalaukseeni halusin tuoda erilaisia tunnetiloja ja
liikkeitä, joita esitys oli pullollaan. Myös erilaisilla väreillä
on tärkeä rooli liikkeiden luonteen kuvaamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti