Inka Koponen: Välittämisestä

Syksyisen illan hyisestä viimasta oli jälleen mukava paeta Ahjon suloiseen lämpöön ottamaan selvää, mitä tälläkertaa on luvassa. Edellisen taidetta 24/7 pajan saldo oli aseteltu näytille ympäri nyt huomattavasti tyhjempää salia, jonka etuosaan oli koottu muutama rivillinen tuoleja. Tänään saisimme seurata nykytanssiperformanssia.

Tanssi on minulle kuvataidetta vieraampi taidemuoto, joten aluksi täytyi keskittyä toden teolla pysyäkseen edes jotenkuten kärryillä ja saadakseen esityksestä jotain mielekästä irti. Mielenkiintoista oli erityisesti se, kuinka monenlaisia tunteita keho pystyykään välittämään erilaisilla liikkeillä. Silmiemme edessä tapahtui huimia metamorfooseja, joissa pieni ja suljettu liike muuttui lopulta suuriksi ja pehmeiksi kaariksi. Tanssijat toivat liikkeillä mieleeni graafisia muotoja. Pehmeitä ja pyöreitä, välillä taas kulmikkaita ja töksähtäviä. Ympyröitä, neliöitä ja kolmioita.

Tanssi toi mieleeni jonkinlaiset viittomat. Liikkeillä oli selvästi oma kieli, jolla kerrottiin tarinoita. Tarinat myös elivät yleisön kanssa. Silloin, kun meneillään oli hyvin hiljainen kohta, tuntui, kuin yleisö olisi huomaamattaan pidättänyt hengitystään ollakseen mahdollisimman hiljaa. Menon käydessä vauhdikkaammaksi sieltä täältä alkoi taas kuulua asennon kohentamisen ääniä, niiskautuksia ja kengänpohjien vinkaisuja.

Esityksen jälkeen keskustelutuokiossa selvisi, että toinen taiteilijoista ei ollut ammattitanssija. Tämä hämmästytti suuresti, sillä molempien osapuolien liikkeet olivat luontevia ja tarkoituksenmukaisia, ja kokonaisuus oli hyvin eheä. Ihana nähdä, kuinka ”tavallinenkin” ihminen voi tehdä tällä tavalla taidetta kehollaan.

Tämänkertaiseen pajaan liittyvään pieneen maalaukseeni halusin tuoda erilaisia tunnetiloja ja liikkeitä, joita esitys oli pullollaan. Myös erilaisilla väreillä on tärkeä rooli liikkeiden luonteen kuvaamisessa.