Reetta Hammarberg: Galleria Harha, Taidetta 24h

Minulla oli melko suuret odotukset Underground pajan ensimmäistä kohdetta kohtaan, mutta jotenkin petyin, joko johtuen kovista odotuksista taikka siitä, että se oli minun mielestäni yksinkertaisesti laimea. Ideana teoksessa oli se, että Galleria Harhan taiteilijat tekevät kulttuurikeskus Ahjon tiloissa taidetta 24 tuntia putkeen.

Odotin meneväni huoneeseen, joka on täynnä vimmaisia ja kuoleman väsyneitä taiteilijoita, jotka ovat yön pimeimpinä tunteina luoneet jotakin vahvaa, mutta todellisuus oli toinen. Ahjon salissa oli seinän vierillä ja keskellä kahdessa rivissä pieniä työpisteitä, joiden äärellä artistit tekivät työtänsä. Olin ymmärtänyt että julkisessa taiteen tekemisessä oli myös se ideana pienentää kuilua taiteilijan ja katsojan välillä siten, että katsojat voivat vapaasti ja helposti mennä juttelemaan taiteilijan kanssa.

Tämä ei kuitenkaan tuntunut onnistuneen, koska taitelijat olivat niin työhönsä uponneita tai ujoja, etteivät he ottaneet kontaktia yleisöön lähes laisinkaan. Tarkkailijana tuntui vaikealta mennä juttelemaan täysin hiljaiseen saliin työhönsä uppoutuneelle taiteilijalle. Pettymyksen toi myöskin se, että nuoret myönsivät käyneensä nukkumassa taiteelle omistetun vuorokauden aikana . Ehkä odotin liikoja, mutta silti kun näin patjat viereisessä huoneessa, tunsin oloni todella petetyksi.

Työt, joita taiteilijat tekivät, olivat hyvin persoonallisia. Jokaisella oli erilainen tyyli ja tapa tehdä. Minun tietämykseni ei tosin riitä siihen, että osaisin arvioida, miten persoonallisia tai erikoisia työt ovat laajemmalla mittakaavalla. Osa töistä oli mielestäni hienoja. Toisaalta, en ole mikään paras arvostelemaan, kun en ole perehtynyt syvemmin kuvataiteisiin. Mutta ehkä taiteessa ei olekaan kyse siitä, että miten paljon tietää, miten osaa tärkeästi kuvailla jotakin teosta tai vertailla sitä joihinkin muihin teoksiin. Ehkä taiteessa onkin tärkeämpää se, miten jokin teos viehättää tai koskettaa yksityishenkilöä.

Mutta voiko hyvää taidetta olla sitten sellainen, joka koskettaa valta väestöä, mutta kaikki taidekriitikot haukkuvat sen kokonaan? Onko hyvän taiteen kriteerinä se, että joku vähemmistöelitiitti pitää siitä, koska voiko taiteessa koskaan olla muusta kyse kuin mielipide-eroista.

Mieleeni tuli myös, että onko mahdollista luoda ”hyvää” taidetta (mitä ikinä se onkaan) rajoitetussa ajassa, ja julkisuuden ( ihmiset saivat käydä seuraamassa heidän prosessiaan) tuoman paineen alla. Ehkä minulla on vanhentunut kuva taiteilijoista, jotka tuhlaavat päivänsä juoden punaviiniä ja odotellen mystistä inspiraatiota tulevaksi. Itse en nimittäin pystyisi kovan paineen alla luoda mitään kovin tähdellistä. En ole varma, mutta nyt vaan tuli mieleen, että ehkä se oli myös teoksen ideana, nähdä, minkälaista työtä syntyy epänormaalissa tilanteessa. Minusta työt eivät kyllä olleet mitenkään erikoisia, mutta voi tosin olla, että ne eroavat taiteilijoiden muusta tuotannosta suuresti. Paha mennä arvailemaan.

Kaiken kaikkiaan päällimäinen tunne tila Galleria Harhan Taidetta 24/7:stä oli pettymys. Olin odottanut paljon, ja tällä kertaa Harhan ihmiset eivät toiveitani täyttäneet.